Even ajatuksia maailmalle ~Hyvää ja Kaunista~

LÄHIÖT – LAADUKASTA ASUMISTA JA HYVÄT LÄHIPALVELUT

Ei ole olemassa yhtä hyvää tapaa asua, mutta on olemassa hyviä ja huonoja tapoja vastata ihmisten asumistarpeisiin.

Alueelliseen eriarvoistumiseen on puututtava kaavoituksella: kunnan eri osissa on oltava monipuolisesti erilaisia asumismuotoja, työpaikkoja ja palveluita. Asuinalueet eivät saa jakautua köyhiin lähiöihin ja varakkaiden asuinalueisiin. Lähiöitä ja niiden ihmisiä täytyy arvostaa ja alueiden politiikassa täytyy toteutua yhdenvertaisuus eri alueilla asuvien välillä.

Hyvinvoinnissa on alueellista epätasa-arvoa: pahoinvointi, köyhyys ja syrjäytyminen keskittyvät. Näille alueille on osattava viedä uusia, kokeilevia toiminta- ja työmuotoja. Tarvitaan palveluita, joissa kohtaamisen kynnys on matala ja kaikki palvelut tulee saada samalta luukulta. Samasta palvelupisteestä voisi ilman ajanvarausta saada ohjausta niin sosiaalisiin tarpeisiin, toimeentulotukeen kuin terveyspalveluihinkin. Ihmisten pallottelu luukulta toiselle pitää loppua.

Ongelmilla on taipumusta kasautua, jolloin kehittyy moniongelmaisia asukasryhmiä. Moniongelmaisuuteen parannus löytyy laaja-alaisesta moniammatillisesta yhteistyöstä. Ihmistä ei korjata osissa. Syrjäytymisen tehokkaalla ehkäisemisellä voidaan päästä pitkällä aikavälillä merkittäviin kustannussäästöihin – puhumattakaan inhimillisistä vaikutuksista.

Kaupungin tulee kaavoittaa monipuolisesti asuntoja eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Vuokra-asuntoja on oltava riittävästi, sillä jonot ovat nykyisin liian pitkiä. Kaavoituksessa ja lähiöiden politiikassa tulee myös kiinnittää huomiota siihen, että liikenneyhteydet ovat hyvät ja palvelut löytyvät läheltä. Kunnallisissa lähipalveluissa on säilytettävä hyvä taso riippumatta siitä, ketkä palveluita käyttävät. Köyhyys ei saa näkyä hoidon laadussa.

Lähtökohtaisesti ihmisillä on hyvä olla lähiöissä. Lähiöissä on koti, ystävät, tuttavat ja tutut kadut. Lähiöistä puhuttaessa ei pitäisi leimata niitä negatiivisesti, vaan nähdä niiden mahdollisuudet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Eero Mattila

Kaavoituksella ei pystytä ratkaisemaan sosiaalisia ongelmia. Suomessa sen sijaan kaavoituksella on nimenomaan luotu ongelmalähiöitä.
- Maankäytön monopolisointi (sosialisointi) on todellakin tuonut paljon enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.
- Yksikään yksityinen rakennuttaja ei olisi omalla vastuullaan tehnyt Helsingin ongelmalähiöitä. Mutta kaupungin ja yhteiskunnan ollessa maksumiehenä ei lopputuloksella ole niin väliä. Rakennetaan sitä mistä tilaaja maksaa.
- Jos vastuu asuntojen myynnistä olisi yrityksillä, ne eivät rakentaisi ongelmalähiöitä, koska asunnot jäisivät käsiin.
- Yhteiskunnan kaavoittajat ovat menneet alueelle joka ei heille kuulu eikä myöskään osaaminen riitä. Kaavoitussopimus olisi kaikille osapuolille ja erityisesti veronmaksajille paljon edullisempi vaihtoehto.

Toimituksen poiminnat